Erilaiset ihmiset. Riemu vai rasite?

Istun autossa. Olen matkalla lentokentälle. Puhun kännykkään hand-freen kautta ja vieressä on iPad ja kannettava tietokone. Olen matkalla Ouluun. Tarkoituksena on valmennuksen avulla vaikuttaa erään työyhteisön keskinäisiin suhteisiin ja parantaa yhteistyötaitoja. Siinä ajaessa mieleen tulee mummoni. Mummo syntyi torpparin tyttäreksi vuonna 1899. Mummo näki elämänsä aikana huikean kehityksen. Menopeli vaihtui autosta hevoseen. Puhelin tuli mummollenikin mahdolliseksi hankkia. Asunnot sähköistettiin. Vessassa käytiin pihanperän sijasta vesiklosetissa. Sadassa vuodessa tämä kaikki. Oli siinä mummolla opettelemista koko elämänsä ajaksi. Minä olen oppinut käyttämään tietokonetta ja kännykkää. Monet ovat oppineet. Välillä kun intoudun tekemään huomioita itsestäni ja toisista ihmisistä, huomaan, että monet käyttäytymismallit, ajatukset, asenteet ja arvot ovat ”mummonaikaisia”. Niiden suhteen ei ole tapahtunut oppimista, vaikka maailma, jossa elämme, onkin kokonaan toisenlainen kuin se oli torppareiden aikaan.

 

Selviämmekö me näillä tähän mennessä oppimillamme yhteistyötaidoilla tulevaisuudessa?

 

Me suostumme ilmeisen helposti opettelemaan uusien vempainten käytön, mutta kuinka on laita silloin kun tarvitsisi oppia toinen tapa ajatella, vaikkapa siitä kaikkein hankalimpana pitämästämme työtoverista? En ole vielä tavannut ihmistä, joka pitää itseään niin hankalana henkilönä, ettei kukaan tule hänen kanssaan toimeen! Enkä myöskään usko, että uuden juuri työnsä aloittaneen työntekijän motiivi olisi tulla kiusaamaan uusia työtovereitaan omilla omituisuuksillaan.

 

Kuitenkin ihmisten välillä tapahtuu törmäyksiä ja tahattomia loukkaantumisia.

 

Esimerkki: työtoverit Kalle ja Ville ovat tehneet yhteistyötä pitkään. Aina silloin tällöin kiire pukkaa päälle ja silloin molempia vähän ärsyttää toisen tapa hoitaa asioita eteenpäin. Kalle on nopea liikkeissään ja Ville huomaa, että Kallen vauhti vaan kiihtyy kiireen yllättäessä ja Kalle vetää mutkat suoriksi. Ville yrittää parhaansa mukaan viestittää Kallelle että jäitä hattuun, ota rauhallisemmin. Ei hän sitä välttämättä ääneen sano, vaan hidastaa omaa tempoaan. Kalle kun huomaa tämän, niin hän kauhistuu ja ajattelee että äksöniä nyt Ville! Vauhtia nyt! Ja niin Kalle lisää omaa vauhtiaan ja Ville hidastaa.

 

Esimerkki: porukka pitää palaveria. Asialistalla on monta tärkeää asiaa. Palaverin vetäjän mielestä palaverien tärkein funktio on se, että porukka keskustelee. Palaverin kulkuun on osa porukasta todella tyytyväisiä, koska niissä on mahdollisuus keskustella ja vaihtaa mielipiteitä. Osa porukasta on taas todella turhautuneita, koska asialistalla olevat asiat jäävät käsittelemättä ja aikaa kuluu turhanaikaiseen ”lässytykseen”.

 

Esimerkki: Maija ja Liisa törmäävät toisiinsa kaupungilla. On pitkä aika siitä kun viimeksi on nähty ja paljon olisi puhuttavaa, mutta nyt ei ole aikaa jäädä juttelemaan. Maija aloitteellisempana sanoo soittavansa varmasti tällä viikolla Liisalle, jolloin tapaamisesta sovittaisiin. Liisa jää odottamaan soittoa, jota ei kuulu tällä viikolla, eikä ensi viikolla, eikä seuraavalla. Kuluu aikaa ja jälleen Maija ja Liisa törmäävät kadulla. Maija lupaa soittavansa ihan varmasti tällä viikolla….

 

Esimerkki: vastaostettu hilavitkutin on rikki. Asiakas lähtee hilavitkutin kauppaan selvittämään, miten asia korjataan. Pahaksi onneksi asiakkaan kohdalle sattuu myyjä, jolle juuri oli sattunut kuttumainen juttu. Ja siinä asiakas on valittamassa rikkinäisestä hilavitkuttimestaan! Kuinka ollakaan myyjän ilme ja suusta lipsahtavat sanat saavat asiakkaan takajaloilleen.

 

Oivallinen tapa oppia keskinäistä kunnioitusta ja yhteistyötaitoja on systemaattisesti opiskella ihmistä. Peili on yksi hyvä väline tähän tarkoitukseen. Se kuvaa selkeällä tavalla ihmisten käyttäytymisen erilaisuutta. Kyllähän me tiedämme, että meitä on moneksi, mutta auttaa, kun saamme systemaattisen kartan ” yhteistyöviidakkoon”. Opimme ymmärtämään itseämme ja toisia. Opimme arkielämän diplomatiaa. Opimme törmäyskurssilta samaan veneeseen. Opimme yhteistyötaitoja. Ihmisen systemaattisen opiskelun voi aloittaa vaikka tutustumalla Peilin nelikenttään, joka kuvaa erilaisuutta luokittelematta tyylejä hyviin tai huonoihin. Se kuvaa luontaista tapaa reagoida tilanteisiin.

 

Erittelevä tyyli

Tämän tyylinen henkilö pyrkii toimimaan täsmällisesti, järjestelmällisesti ja perusteellisesti. Hän haluaa ensin kerätä tosiasioita ja näkökantoja, ennen kuin on valmis tekemään päätöksensä. Hän ryhtyy työhön vasta sitten, kun tehtäväkuva on hänelle selvä. Hän työskentelee sitten sitkeästi ja tarkasti, kunnes tehtävä on loppuun suoritettu. Hän ei tavallisesti tuo julki mielipiteitään, ennen kuin on täysin varma asiastaan.….

 

Määrätietoinen tyyli
Tämän tyylinen henkilö pitää yleensä haasteista. Hänellä on taipumus ikävystyä, jos tahti hänen mielestään
on liian hidas. Hän haluaa kuulua niihin, jotka “tietävät”. Hän haluaa olla mukana antamassa suuntaa työryhmän
toiminnalle. Jos hän kokee, että tilanne ei ole hänen valvonnassaan, hänellä on taipumus ärsyyntyä…..

 

Kannattava tyyli
Tämän tyylinen henkilö on useimmiten suosittu ja yhteistyöhaluinen. Hän yrittää välttää ristiriitoja ihmisten välillä.
Monet pitävät häntä synnynnäisenä diplomaattina, koska hän on kuunteleva ja ymmärtävä. Ihmiset viihtyvät hänen seurassaan. Hän haluaa miellyttää ja tekee auliisti palveluksia muille. Hän ei mielellään vastaa kieltävästi avunpyyntöön. Hänen on helppo vastaanottaa ohjeita muilta….

 

Edistävä tyyli
Tämän tyylinen henkilö on tavallisesti virkeä, eloisa ja yksilöllinen. Hän pitää yleensä jännittävästä ja luovasta toiminnasta. Hän on ulospäinsuuntautunut ja pitää mielellään hauskaa yhdessä muiden ihmisten kanssa. Muut näkevät hänet menevänä ja vauhdikkaana, mutta myös joskus äkkipikaisena. Hän on kekseliäs ja avoin uusille ideoille ja haluaa tulla huomatuksi ….

 

Erityylisillä ihmisillä on erilaiset tarpeet koskien sitä, kuinka tulla johdetuksi, miten toimii neuvottelutilanteissa, miten reagoi vaikeuksiin ja stressiin jne. Ymmärtäessään muiden tyylien erilaisuuden, ihminen voi toimia menestyksekkäästi kaikentyylisten ihmisten kanssa.

 

Usein toimintamme ihmisten kanssa noudattaa tuttuja polkuja. Hakeudumme samankaltaistemme seuraan. Mitä jos kokeilisit seuraavaa:

 

  • Mene kahville tai lounaalle ei-niin-hyvän-kaverin kanssa! Kuuntele ilman vastarintaa.
  • Entä jos opettelisit vielä paremmin ”peesaamaan” kuin tähän asti – me ihmisethän teemme sitä koko ajan: Kun toinen puhuu hitaasti, puhu sinäkin hitaasti. Kun toinen kiihtyy, nopeuta omaa tempoasi hieman (vältä liioittelua). Huomaa toisen asento: seuraa ja peilaa, mutta viiveellä ja luontevasti. Huomaa, että hyvässä vuorovaikutustilanteessa ihmiset luonnostaan ja tietämättään ”peesaavat” toinen toisiaan. Joten ole tarkkana juuri siinä vaiheessa, jossa ”pattitilanne” uhkaa. Normaalisti juuri silloin ihmiset siirtyvät pois ”synkasta” ja lopettavat luonnollisen toistensa peilaamisen. Jatka sitä eli edelleenkin ”seuraa” toisen kehonkieltä ja tempoa. Ihmisen kyvyssä oppia uusia asioita ei ole mitään vikaa. Päämme toimii loistavasti. Aivot on annettu, käytä niitä!